Gegwen iisiWeb


Polar Speed Grep

Bambi

Igor

Gegwen Gichiwetki

Gegwen Giteneng

Gegwen Aroywylin

Gegwen Anoken

Gegwen Ayweret

Gegwen Watap

Gegwen Weniwen

Gegwen Wylgil

Gegwen Wilwil

Wintry Epechi

Dacabe Polar Wind

Polar Speed Burya

 

Siperianhusky − rekikoira

Siperianhuskyjen esi-isät olivat Siperian koillisosissa Beringinsalmen ja Kamtšatkan rannoilla asuvien alkuperäiskansojen, mm. tšuktšien ja korjakkien, käyttämiä rekikoiria. Nämä koirat olivat/ovat satojen jollei tuhansien vuosien määrätietoisen jalostuksen tulos. Arktisilla alueilla hyvä rekikoira oli elinehto ja useimmat nykyaikaisen siperianhuskyn fyysisistä ja psyykkisistä ominaisuuksista periytyvät näiltä ajoilta ja ne ovatkin siperianhuskyn käyttötarkoituksen kannalta välttämättömiä.

Näitä koiria tuotiin 1900-luvun alussa Alaskaan, joka oli äskettäin löytyneiden kultavarantojensa ansiosta täynnä seikkailijoita ja uutta varallisuutta. Alaskassa nämä "uudet" rekikoirat herättivät alussa kummastusta ja jotkut kutsuivatkin niitä siperianrotiksi niiden kevyemmän rakenteen ja pienemmän (verrattuna aiempaan rekikoiratyyppiin) koon vuoksi. Ne saavuttivat kuitenkin nopeasti mainetta ja kunniaa ei vain ennen näkemättömän nopeina kilpakoirina kultakuumeen ajan suurissa rekikoirakilpailuissa vaan myös helposti käsiteltävinä työkoirina postinkuljettajina ja jopa "lääkelähetteinä" vuoden 1924 suuressa seerumijuoksussa, jolloin talven eristämässä Nomen kaupungissa ehdittiin saada kurkkumätäepidemia ajoissa kuriin koiravaljakoiden toimittaman seerumin avulla. Näiden koirien maine ja ystävällinen käytös saivat ihmiset kiinnostumaan niistä nopeasti myös muualla Yhdysvalloissa ja pian koko maailmassa.

Kultakuume päättyi ja siperialaisten omistajat lähtivät Alaskasta ottaen mukaansa joitain koiria Yhdysvaltojen eteläisempiin osiin − useimmat päätyivät Uuteen Englantiin. AKC rekisteröi siperianhuskyn omaksi rodukseen vuonna 1930, jolloin myös ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin. Kaikki nykyajan siperianhuskyt polveutuvat näistä samoista koirista.

Vähemmän ankarissa oloissa koiravaljakko ei enää ollut elintärkeä kulkuväline ja uudet kasvattajat alkoivat painottaa jo 1940- ja 1950-luvuilla uusia ominaisuuksia. Rotu jakaantui kahteen eri linjaan: käyttö- eli kilpalinjaan ja uudempaan näyttelylinjaan. Kummankin linjan sisällä voidaan nykypäivänä erottaa useampia eri sukulinjoja ja tyyppejä.

Miltä siperianhusky sitten näyttää? Hollywood-elokuvien ja pehmoleluvalmistajien ruokkima kuva jyrkkärajaisesti mustavalkoisesta sinisilmäisestä koirasta on todellisuudessa varsin väärä. Siperianhusky voi olla kuvioinniltaan ja väritykseltään millainen vain. Rotumääritelmän mukaan mitään turkin tai silmien väriä tai kuviointia ei tule pitää virheenä eikä toisaalta myöskään tavoiteltavana ominaisuutena. Turkki on kaksikerroksinen. Tuuhea ja lämmöneristyskyvyltään erinomainen alusvilla pitää siperianhuskyn, tämän arktisilta alueilta kotoisin olevan eläimen, lämpimänä talvipakkasissakin.

Maailmanlaajuisesti tarkastellen näyttelylinjan koirat muodostavat selvän enemmistön. Yhä enenevissä määrin siperianhuskysta ollaan kehittämässä seura- ja näyttelykoiraa, ja valitettavasti käyttöominaisuudet unohdetaan usein. Käyttölinjaisia siperianhuskyja näkee kuitenkin vielä nykyäänkin rekikoirakilpailuissa ja monissa Lapin safarikenneleissä. Työkäytössä olevien siperianhuskyjen jalostuksen kulmakiviä ovat rekikoiraominaisuudet kuten terveys, kestävyys, hyvä luonne ja tietysti myös vetohalut.

Isoilla asiakaskeikoilla koirat juoksevat jopa 50 km päivässä. Omilla retkillä ja pitkän matkan kilpailuissa saatetaan juosta yli 100 km päivämatkoja. Aikuiselle, terveelle ja hyvin treenatulle siperianhuskylle tällaiset matkat eivät ole minkäänlainen ongelma. Käytännön syistä suosituin koiravaljakkoharrastusmuoto lienee nykyään kuitenkin sprinttikilpailut, joissa koirat juoksevat 4−10 km matkoja, syksyllä kärrykilpailuissa ja talvella reen edessä.

Nyt 2000-luvun alussa siperianhusky on valloittanut koko maailman. Niihin saattaa törmätä pariisilaishotellin aamiaishuoneessa tai Brasilian uimarannoilla. Alkuperäisin siperianhusky löytyy ehkä kuitenkin maailman lumisilta alueilta. Meillä Suomessa rekikoiraharrastus on varsin aktiivista ja täällä pohjoisen hangilla voitkin yhä kokea vauhdin hurman täysillä siperialaisvaljakon siivittämänä.

Lähteet

  • Where did they come from and what did they look like?. Amerikkalainen Bob Thomas kertoo siperianhuskyn varhaisvaiheista olennaisimman. Artikkelissa on runsaasti kuvia koirista, joihin ensimmäinen rotumääritelmä perustuu.
  • The Siberian Husky. International Siberian Husky Club.
  • Siperianhusky − rekikoira. SHS.

Siperianhusky- ja rekikoira-aiheisia linkkejä